| Virallinen nimi | Crampton Sheena Is A Punk Rocker |
| Lempinimi | Sheena |
| Rotu | australianhevonen |
| Sukupuoli | tamma |
| Syntymäaika, ikä | 20.06.2017, 8 vuotta (20.9.18) |
| Säkä, väri | 159cm, punaruunikko |
| Rekisterinumero | VH17-115-0014 |
| Kasvattaja | Crampton Stock Horses |
| Omistaja | Ireth VRL-03777, Namyshill |
| Koulutustaso | karjalajit, westernpainotus |
| Ostettu | 21.08.2018 |
| i. Hotfuzzorino ABG 157cm, prn, westernpainotus |
ii. Zickerick Hot Rod WE! 160cm, prt, western KTK-II |
iii. Tootell Hot Wheel EVM, 163cm, rnvkk |
iiii. Newton Hot'n'Cold EVM, 161cm, rnkm |
| iiie. Lexie Z EVM, 162cm, vkk |
iie. Rojahn Zonca EVM, 154cm, tprt |
iiei. Penhaligon EVM, 156cm, m |
|
| iiee. Zivanka Yeo EVM, 158cm, vrt |
ie. Dragonlover 154cm, rn, este |
iei. Addison EVM |
ieii. Austin EVM |
| ieie. Delilah EVM |
iee. Dragonslayer EVM |
ieei. Kiefer EVM |
|
| ieee. Dragonheart EVM |
|||
| e. Ramona ABG 161cm, m, westernpainotus |
ei. Bosco von Tateau 162cm, rtkm, yleis YLA2, WRJ-I |
eii. Heyes Bailey EVM, 154cm, rnkm |
eiii. Ah Gee Khya EVM, 160cm, rnkm |
| eiie. Heyes Ghera EVM, 152cm, rtkm |
eie. Elanora von Tateau EVM, 163cm, vrt |
eiei. Athan von Tateau EVM, 161cm, rnvkk |
|
| eiee. TSET Eerin EVM, 159cm, prt |
ee. Romy 162cm, prn, yleis |
eei. Broderick EVM |
eeii. Phineas EVM |
| eeie. Wendy EVM |
eee. Roxanne EVM |
eeei. Duncan EVM |
|
| eeee. Renata EVM |
| Syntymäaika | rotu-skp. Nimi | Isä | Omistaja |
21.08.2017 - NJ - Ponitila Adina - pt: Viiru - irtoSERT
24.06.2017, kirjoittanut entinen omistaja Nikki
Puhelimeni pirahti soimaan ilmoittaakseen vihdoinkin puhelusta, jota olin odottanut kärsimättömänä jo kuukausia, enkä kyennyt vastaamaan siihen tarpeeksi nopeasti. “No?!” hihkaisin innoissani, kun puhelu juuri ehti aukeamaan. “Woah, ota iisisti!” huvittunut naisääni kehotti. “Se syntyi eilen aamupäivällä.” “Eilen? Ja mä kuulen tästä vasta tänään?!” tivasin hieman hermostuneena - onnekseni Nicky oli melkoisen rento kasvattaja, ja ymmärsi innostukseni aiheuttaman ailahtelevan käytökseni. “No eilinen meni vähän siitä huolehtiessa”, Nicky kertoi huvittuneena. Kun taustalta sitten kuului pieni, kimeä hirnahdus, sydämeni oli jättää lyönnyn välistä. “Oliko toi Ramonan varsa?” tiedustelin ihastuneeseen sävyyn. Kasvattaja naurahti ja vastasi myöntävästi, kertoen pienen varsan olevan aika pakkaus. Se temmelsi kuulemma jo pitkillä koivillaan pitkin maita ja mantuja, ja Ramona-emällä oli vähintään tarpeeksi työtä pysyä jälkeläisensä mukana. Tamma oli kuitenkin kokenut emä, sillä eilinen hevoslapsi oli sen neljäs jälkeläinen. Ramona piti kuulemma hyvää huolta vastasyntyneestään ja osasi pitää tämän kurissa, vaikka varsa oli melko tottelematonta lajia.
“No, kumpi se on?” kyselin malttamattomana. Olin halunnut pitää varsan sukupuolen yllätyksenä, vaikka Nicky olikin tiennyt sen jo aiemmin. “Pieni tammavarsa”, Nicky vastasi, ja saatoin kuulla ylpeyden hänen äänessään. Emä oli Ramona, joten tietysti varsan pitäisi saada yhtä sähäkkä nimi. Lupasin lentää heti viikonloppuna katsomaan varsaa ja päättämään kasvattajan kanssa sen nimen. “Siihen asti se saa olla Raquel”, kasvattaja kertoi. Mumisin hyväksyvästi ja totesin Raquelin kuulostavan hyvältä väliaikaisnimeltä, kunnes näkisin varsan ja tietäisin, mikä nimi sille sopisi. Tietystikin Nicky saisi olla mukana päättämässä kasvattihevosensa nimeä, mutta Raquel siitä ei tulisi - vaikka enhän minä tätä tietysti naiselle sanonut.
Viikonloppu oli vihdoinkin koittanut, ja perjantai-iltana olin noussut lentokoneeseen Australiaan. Päästessäni Cramptoniin en voinut olla huokaisematta ääneen. Australiassa oli talvi meneillään, mutta siltikin sää oli kuin Suomen kesäsää parhaimmillaan. Karistin ajatukset mielestäni ja suuntasin peremmälle, Nickyn pian tullessa vastaan. “Howdy!” nainen tervehti virne suupielessään. “Siitä onkin hetki, kun me viimeksi ollaan nähty.” Nyökkäsin ja hymyilin hieman levottomana. En halunnut vaikuttaa töykeältä, mutta totta kai halusin jo nähdä pikkuruisen “Raquelin”. Nicky pyöritteli huvittuneena silmiään huomatessaan levottomuuteni. “Mennääs kattoo sitä sitten.”
Ramona oli yhtä lempeä, kuin kahdeksan kuukautta sitten käydessäni sitä tervehtimässä. Se ravasi rennoin askelin portin suuntaan, kun saavuimme sen tarhalle, ja tervehti omistajaansa matalalla hörähdyksellä. Ihastuksellani ei kuitenkaan ollut rajoja, kun mustan tamman takaa kurkkasi sekasävyisen tumma, tähtipäinen varsa. Sen korvat pyörivät kuin tuulimylly, kun se yritti selkeästi päättää, mitä tykkäsi ihmisistä. Lopulta varsa uskalsi kuitenkin emäänsä liimautuneena tepsuttaa lähemmäs porttia, mutta Ramonan turpaa pidemmälle se ei suostunut tulemaan. Kyykistyin portin toisella puolen ja tuijotin uteliaana pientä ja hoikkaa hevosta, jonka saisin jonain kauniina päivänä viedä mukanani ja taluttaa Hukkalammen karsinaan. Jyrki saisi tulla katsomaan sitä ja menettäisi varmasti järkensä nähdessään, kuinka hirmuisen suloinen varsa olikaan! (Tai sitten ei, onhan Jyrki tyypillinen mies. “No ihan mukiinmenevähän se on”, mies toteaisi puolisen vuotta myöhemmin.)
Ramona, Ramona, Ramona... Ramone, Rome... Ramone, Ramones... Ramones! Kun se ajatus loksahti kohdalleen, tiesin olevani oikeilla jäljillä. Kävin mielessäni läpi Ramones-bändin tuotantoa ja yritin keksiä, olisiko siellä jokin sähäkkä kipale, josta saisi nimen Ramonan pienokaiselle. Rocket to Russia jatkaisi R-kirjaimen teemaa, joka Ramonalla oli emälinjassaan, mutta jostain syystä en vain nähnyt sitä varsassa. Blitzkrieg Bop oli ehkä aavistuksen liian itsestään selvä, Poison Heart olisi kaunis, mutta samalla voisi olla huono ennuste... Sitten se vain välähti, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sheena Is A Punk Rocker. Sheena. Varsahan oli aivan selkeä Sheena! Rakkauteni varsaan vain kasvoi entisestään, kun sillä nyt oli nimi, johon olin aivan rakastunut ja joka sopi varsalle kuin nenä päähän, vaikka eihän nimi hevosta rumenna. Nicky hyväksyi ehdotukseni sen kummempia irvistelemättä tai pohdiskelematta, joten se oli nyt päätetty - varsa oli Crampton Sheena Is A Punk Rocker, eikä muuksi muuttuisi. Minun Sheenani.
Varsan jättäminen emänsä seuraan tarhaan oli hirmuisen vaikeaa. Olisin halunnut kahmaista pitkäkinttuisen otuksen syliini ja juosta pää kolmantena jalkana lennolleni kotiin, odottamatta, että se vieroittautuisi emästään. Enhän tietenkään olisi oikeasti tehnyt niin, mutta ajatus Sheenan odottamisesta kotiin vähintään puoli vuotta tuntui aivan sietämättömältä. Miten tuollaista kaunotarta muka voisi odottaa niin kauan, kun olin jo odottanut melkein vuoden? Yhdestä asiasta olin kuitenkin aivan varma; Sheena olisi odottamisen arvoinen, siitä ei ollut epäilystäkään. Haaveilin jo itsekseni, kuinka siitä kasvaisi vahva ja osaava ratsu, joka sinkoaisi voitosta voittoon ja haalisi kaikki palkinnot itselleen. Se kantakirjattaisiin ja käytettäisiin laatuarvosteluissa, ja tuomarit kumartelisivat sille. Kukaan ei kuitenkaan voisi arvostaa ja rakastaa sitä yhtä paljon, kuin minä.
“Kohta se pääsee kotiin”, Nicky lupasi, keskeyttäen haaveiluni. “Sillä näyttää olevan hirveästi asennetta jo nyt, vierotus on sille varmaan lasten leikkiä”, kasvattaja lohdutti ja kosketti hartiaani hellästi. Yritin lohduttautua ajatukseen, että voiton puolellahan tässä kuitenkin oltiin - varsa oli syntynyt ja enää sen tarvitsisi vain opetella toimimaan hevosen tavoin sekä vieroittautua emästään. Sitten se pääsisi kotiin Suomeen ja pääsisin hemmottelemaan tammaa, sekä kasvattamaan ja kouluttamaan sitä. Näine ajatukseni lähdin pää pilvissä kohti kotia.