Namyshill

Espanjan auringossa

Namyshill sijaitsee pohjoisemmassa Espanjassa, Sorian kaupungissa, jossa on noin 40 tuhatta asukasta. Luonnollisesti talli pihapiireineen on aivan kaupungin laitamilla, jotta näin ison hevosmäärän pyörittäminen olisi mahdollista. Sorialla on erittäin pitkä ja mielenkiintoinen historia, sillä ensimmäiset maininnat siitä on jo 100-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Keskiajalla kaupunki oli erittäin tärkeä villan valmistuskeskus ja silloin se koki myös kulta-aikansa. Sorian kaupungin ja samalla koko maakunnan historiaa vaaliva museo löytyy myös kaupungistamme. Nykyisin kaupunki on tunnettu vanhoista muureistaan, kaduistaan ja kirkoistaan, minkä lisäksi itse nautin kovasti ympäröivästä luonnosta.

Iberian niemimaan kolmanneksi suurin joki Douro saa alkunsa Soriasta ja sen sivuhaara virtaakin aivan Namyshillin tilusten lähistöllä. Kyseisen joen rannalla on myös tunnettu San Juan de Dueron luostari, jolla on äärimmäisen pitkä historia. Ulkopaikkakuntalaiset saattavat tuntea Sorian myös urheiluseura Deportivo Numancia de Sorian vuoksi - tai ainakin sen jalkapallojoukkueen.

Ilmasto Soriassa on hyvin ankara. Talvet ovat Espanjan mittakaavassa pitkiä ja kylmiä: lumisateetkaan eivät ole poikkeuksellisia. Kesällä lämpö kuitenkin hellii, toisinaan hieman liikaakin, sillä korkeimmillaan päivälämpötilat voivat olla 40 astetta. Yöt ovat kesälläkin viileitä. Sorian alueella sataa melko vähän ja Namyshillin ympärillä onkin silmän kantamattomiin karua erämaatyyppistä maastoa.

Espanjan eläinlajisto on varsin runsasta, Sorian alueella tavataan esimerkiksi susia, korppikotkia, erilaisia gekkoja ja iguanoja, runsaasti eri käärmelajeja sekä tietenkin hirviä, kauriita ja peuroja jänisten sekä oravien lisäksi. Onpa lähikylistä kuulunut huhua ruskeakarhuistakin, mutta niitä ei ole aivan lähistöllä nähty. Villisikoja alueella elää pieni populaatio ja niitä onkin syytä varoa. Espanjassa elää myös flamingoja, mutta ne eivät juuri eksy pohjoisessa sisämaahan. Vuoristoissa elelee ketteriä vuohia, joita näkee usein vaelluksilla. Ne makoilevat vaarallisen näköisesti jyrkässä rinteessä ja hyppelehtivät kielekkeeltä toiselle ongelmitta.

Yksi Espanjan pohjoisosien tunnetuimmista vetonauloista ovat villinä liikkuvat hevoslaumat. Ne ovat lähinnä varmajalkaisia vuoristohevosia, mutta seassa on myös työhevostyyppisiä raskaampia yksilöitä. Näitä villejä hevosia näkee melko usein vaelluksilla ja niiden näkeminen onkin yleensä matkan kohokohta. Pieni lauma tällaisia villejä hevosia elää aivan Namyshillin tilojen kupeessa ja rohkeimmat talsivat joskus pihapiiriin asti. Talvisin ne saavat lisäruokaa, mutta muutoin ne elävät aivan villeinä, eikä niitä käsitellä kuin poikkeustapauksissa.

Pihapiiri

Saapuessa Namyshillin pihapiiriin huomio kiinnittyy ensimmäisenä kolmeen suureen tallirakennukseen, jotka ovat ulkoa katsottuna täysin samanlaiset. Niissä on englantilaiset karsinat, joiden yläosat ovat lähes aina auki, ulkoseinät ovat valkoiset ja ovet tummaksi lakattua puuta. Karsinoita jokaisessa tallissa on useita kymmeniä, mutta hevosten elämä on tehty mahdollisimman stressittömäksi. Niiden karsinajärjestys on mietitty erittäin tarkasti jo senkin vuoksi, että lähes kaikki karsinat ovat sisältä hyvin avoimia ja matalaseinäisiä, eli hevoset voivat kurkottaa päänsä kaltereiden yli. Jokaisessa tallissa on kuitenkin muutama umpinainen karsina sellaisia hevosia varten, jotka eivät muiden kanssa tule toimeen.

Tallien taakse jää kaksi suurta (30x80m ja 40x120m) ratsastusmaneesia, jotka ovat valoisia ja hyväpohjaisia. Suurempi maneesi on rakennettu muutamaa vuotta aikaisemmin ja siinä on valtavat, hieman yli puolen seinän kokoiset ikkunat pitkillä sivuilla. Katsomo löytyy myös toiselta pitkältä sivulta, tarvikevarasto taas on sisäänkäynnin vieressä lyhyellä sivulla. Pienempi maneesi on arkikäytössä lähinnä nuorilla hevosilla, sillä siinä on huomattavasti pienemmät ikkunat, joten ulkopuolista häiriötä on vähemmän. Tässäkin maneesissa on tarvikevarasto, mutta ei katsomoa. Kisapäivinä verryttely suoritetaan usein tässä niin sanotussa pikkumaneesissa.

Näiden kahden taakse jää kolme ratsastuskenttää, joista yksi on katettu. Katoksellinen kenttä on suorastaan valtava: 45x150m ja monet kilpailut järjestetäänkin siellä, sillä kouluratoja sinne mahtuu samaan aikaan peräti neljä. Tavalliset kentät ovat kooltaan 25x60m, eli niilläkin on täysin mahdollista järjestää kilpailuja. Kaikki mainitut ratsastuskentät ja -maneesit ovat päivittäin ahkerassa käytössä, sillä näin ison hevosmäärän liikuttamiseen tarvitaan paljon aikaa, työntekijöitä ja tilaa.

Namyshillin pihasta lähtee myös lukemattomia eri reittivaihtoehtoja, mikäli haluaa tutustua Sorian kauniiseen luontoon tai vaikka ihan kaupunkiinkin. Löytyy niin pidempää kuin lyhyempääkin reittiä ja myös niin hyväkuntoisia, että kärryjenkin kanssa pääsee kulkemaan ongelmitta. Erikoisempia reittivalintoja on esimerkiksi Douro-joen rantoja myötäilevä kävelyreitti, jossa myös hevosella liikkuminen on sallittua, mikä joskus hämmentää etenkin turisteja: reitti kun on puusta rakennettu katoksellinen kulkuväylä.

Espanjan auringossa

Pihapiiri

Sorian ihastuttava luonto