| Virallinen nimi | Felicia "Felicia" |
| Rotu | ruotsinpuoliverinen |
| Sukupuoli | tamma |
| Syntymäaika, ikä | 24.04.2018, 17 vuotta (24.11.22) |
| Säkä, väri | 160cm, voikko |
| Rekisterinumero | VH18-043-0017 |
| Kasvattaja | Gerda Lund, Ruotsi |
| Ex-omistaja / tuoja | Liljelunds Rustholl |
| Omistaja | Ireth VRL-03777, Namyshill |
| Koulutustaso | CIC2, kenttäpainotus |
| Ostettu | 07.11.2018 |
KEV-II 30.09.2018 3-vuotiaana (rakenne 5 - suku 10 - käytös 3 - irtohypytys 3 - askellajit 4 - lisäpisteet 4 = 29p)
KV-III 20.10.2018 3-vuotiaana (rakenne 7 - käynti 2 - ravi 2 - laukka 2 - lisäpisteet 0 - suku 0.0 = 13p)
EV-II 31.10.2018 3-vuotiaana (rakenne 3 - suku 10 - käytös 3 - irtohypytys 2 - askellajit 5 - lisäpisteet 4 = 27p)
Felicia ostettiin ratsuponijalostukseen ja se valikoitui myyntilistoilta kauniin värityksensä ansiosta. Voikon tamman sukulinjat vaikuttivat myös mielenkiintoisilta. Emän puolella ruotsalaisia puoliverisiä ja muutama saman kasvattajan hevosia kuin tallimme ruotsinpuoliveritamman Etan suvussa oli. Isän puolella oli puhdasrotuisia saksalaisia trakehnerhevosia ja ruotsalaista puoliveristä. Trakehner kiehtoi sen kevytkenteisuuden vuoksi ja juurikin puhdaslinjaisuudella.
Felician ostokriteereihin vaikuttivat myös se, että tamma oltiin ratsukoulutettu ammattivalmentajan toimesta. Se osasi kaikki perusasiat ja oli kouluttajan mukaan ollut erittäin nöyrä ja miellyttävä ratsastaa. Kouluttaja ja kasvattajat uskoivat, että tammalla olisi potentiaalia esteradoille sekä kenttäratsastuskilpailuihin. Kauppapaperit kirjoitettiin toisen koeratsastamiskerran jälkeen.
Felicia on perusluonteeltaan lempeä ja säyseä. Vieraassa ympäristössä usein hieman levoton ja varautunut. Kotioloissa kuitenkin leppoinen ja helposti käsiteltävä. Hoitaessa helppo ja vaivaton. Jaksaisi seistä aloillaan vaikka koko päivän.
Tarhassa härnää muita hevosia ja pyrkii saamaan näitä leikkeihin mukaan. Kunnioittaa kuitenkin vanhempia tammoja. Tarhasta hakiessa Felicia on aina ensimmäisenä tarhanportilla vastassa. Se olisi aina innoissaan lähdössä työntekoon.
Ratsuna Felicia on herkkä, mutta ei kuumuva. Tammalla on pehmeä ja tasainen askellus. Ohjas- ja painoavut tamma kuuntelee hyvin. Voi maastoilla yksin ja ryhmässä, hyppää maastoesteet rohkeasti ja varmasti, mutta varovaisesti.
© VRL-14534, muokannut Ireth
| i. Effekt EVM, swb, 168cm, rt, estepainotus |
ii. König EVM, trak, 170cm, rn, este |
iii. Ludwig EVM, trak, 168cm, m |
iiii. |
| iiie. | iie. Karina EVM, trak, 167cm, trn |
iiei. | |
| iiee. | ie. Edda EVM, swb, 161cm, trt, kenttä |
iei. Erland EVM, swb, 157cm, rn |
ieii. |
| ieie. | iee. Charlotta EVM, swb, 164cm, rt |
ieei. | |
| ieee. | |||
| e. Filippa EVM, swb, 163cm, vkk, yleis |
ei. Felix II EVM, swb, 162cm, vkk, koulu |
eii. Prince Filip EVM, swb, 160cm, rt |
eiii. |
| eiie. | eie. Felicia EVM, swb, 164cm, rnvkk |
eiei. | |
| eiee. | ee. Freyja EVM, swb, 161cm, rn, yleis |
eei. Fjalar EVM, swb, 160cm, rn |
eeii. |
| eeie. | eee. Nejlika EVM, swb, 155cm, rn |
eeei. | |
| eeee. |
I. Effekt on kansallisen tason esteratsu, joka kisaa 140cm tasolla. Omistajansa kuvasi orin omaavan nimensä mukaisesti todella energisen luonteen. Helpoksi oria ei missään nimessä voinut kutsua, mutta oikean ratsastajan kanssa se teki todella hienoa tulosta. Effekt ei pelkää mitään ja hyppää aina eteen tulevan esteen. Jalostuskäytössä ori on ollut melko suosittu ja osa sen jälkeläisistä on jo päässyt kisaamaankin. Esteratsujen lisäksi Effekt on jättänyt laadukkaita kenttähevosia, jotka ovat perineet isänsä itsevarman luonteen.
II. König on tunnettu trakehnerori, joka löytyy monen saksalaisen puoliveriratsun sukutaulusta. Ori oli nimensä mukaisesti esteratojen kuningas ja se kilpailu aina 160cm-tasolle asti. Komearaaminen ja ryhdikäs ori omasi erinomaisen laukkakapasiteetin. König kävi liisingsopimuksella kaksi astutuskautta Ruotsissa, muuten ori asui kasvatustallillansa Saksassa. Jälkeläisilleen ori on periyttänyt ryhdikästä ja trakehnermaista kevyempää rakennetta.
IE. Edda kisasi maajoukkuetasolla kenttäratsastuksessa. Herkästi kuumuva tamma oli parhaimmillaan maasto- ja rataesteosuuksilla. Edda oli erittäin tarkka jaloistaan ja sillä oli pieneen kokoon nähden todella matkaavoittava laukka-askel. Heikkoutena tammalla oli koulukoe, jossa herkästi kuumuva olemus näkyi selvästi. Tästä huolimatta tamma on kerran voittanut ratsastajansa kanssa Ruotsin mestaruuden kenttäratsastuksessa. Tamman kisaura katkesi tarhassa loukkaantumiseen 12-vuotiaana, minkä seurauksena tamma siiryi jalostukseen. Neljälle orivarsalleen tamma on periyttänyt erinomaista estekapasiteettiä, mutta kuumuvalla luonteella. Tamman kaikki jälkeläiset ovat kisanneet kansallisella tasolla esteratsastuksessa ja yksi on jatkanut emänsä jalanjäljissä kenttäratsastuksessa.
E. Filippa on saman harrastelija kasvattajan kädenjälkeä kuin varsansa. Gerda Lund osti Filippan sen ollessa vielä maitovarsa ja koulutti siitä itsellensä harrastetason kisaratsun. Tamman kapasiteetti olisi varmasti riittänyt paljon pidemmälle, mutta nyt sen koulustasoksi jäi vahva helppo B ja 110cm esteet. Lempeän perusluonteen omaava tamma syttyi ja hieman kuumui kisakentillä. Omistajansa kanssa se on edustanut useampaan kertaa seurakisoissa sijouttuen monesti kolmen parhaan joukkoon. Sijoituksia löytyy myös aluetasolta. Kisauransa oheella Filippa on ollut jalostuksessa ja sillä on tähän mennessä kaksi jälkeläistä.
EI. Felix II oli todella vaalean voikon värinen kakkospalkinnon kantakirjaori. Kantakirjalausunnossa kehuttiin orin sukupuolileimaa, jalkojen asentoa ja ratsastettavuutta. Ori onkin ollut erittäin suosittu jalostusori harvinaisemman värinsä ja hyvien ratsuominaisuuksiensa johdosta. Kilpalentillä ori on kisannut kansallisella tasolla kouluratsastuksessa ja sijoittunut useasti. Luonteeltaan ori on hieman kuumuva ja herkkä, mutta kuitenkin käsiteltävissä.
EE. Freyja oli pienen ruotsinpuoliverisiittolan kasvatti, jossa se vietti elämänsä 16-vuotiaaksi asti. Nuorempana sillä kisattiin hieman aluetasolla este- ja kouluratsastuksessa saaden tasaisesti sijoituksia. Myöhemmin se siirtyi jalostukseen ja sai seitsemän jälkeläistä. Siittolan lopettaessa toimintansa tamma myyntiin huutokaupassa tallin muiden hevosten kanssa. Freyjan osti nuori nainen, joka oli ostamassa itselleen ensimmäistä jalostushevosta. Naisen tarkoituksena oli alkaa kasvattaa pienimuotoisesti ruotsalinpuoliverisiä ja Freyja sopi tähän tarkoitukseen todella hyvin. Uuden omistajansa luona tamma sai vielä kaksi jälkeläistä ja eli 28-vuotiaaksi.
© VRL-14534, muokannut Ireth
| 06.10.2023 | swb-o. Namys Magnus | i. Kristtorn Magni | VH23-043-0048 |
| 12.01.2021 | swb-t. Namys Filippa | i. Grand Coyote xx | VH21-043-0029 |
16.09.2018 (päiväkirja), kirjoittanut VRL-14534, muokannut Ireth
Trailerin sisältä kuului kimakka hirnunta ja kohta lastaussiltaa pitkin suorastaan juoksi nuori puoliverinen. "Soo. Rauhassa tyttö. Tätä lastautumista tuleekin hieman harjoitella", rauhoittelin hevosta. Nuoren hevosen olemus oli todella jännittynyt. Tamma seisoi hajajaloin ja sen pää kääntyili puolelta toiselle. Kimakka hirnunta kaikui tallipihassa, johon tarhasta ja tallista vastattiin isossa kuorossa. Muiden hevosten äänet saivat tamman vieläkin valppaammaksi.
Lähdin taluttamaan tammaa rauhallisesti eteenpäin. Matkantekomme oli vain hidasta, sillä nuori hevonen pysähtyi vähän väliä. Se hirnahteli ja jäi odottamaan vastausta muilta hevosilta. Tamman sieraimet värisivät ja häntä vispasi puolelta toiselle. Askellaji pysyi kuitenkin käyntinä, vaikka tammasta näki, että se voisi minä hetkenä tahansa singahtaa kuin ohjus. Taluttelin tammaa hetken aikaa pitkin pihamaata, ennen kuin suuntasimme kulkumme talliin. Tallin ovilla tamma seisahtui ja kurkotti päätänsä pitkälle. Se haisteli ja otti varovaisesti askelia eteenpäin. Annoin sen tulla omaan tahtia sisälle. Pian nuori hevonen rohkaistui ja otti kunnon harppauksen ovista sisälle. Naurahdin sille ja talutin sen karsinaan.
Karsinassa tammaa odotti suuri heinäkasa, jonka se heti huomasi. Tamman syödessä heiniään tarkistin, että sille ei ollut tullut kuljetuksen aikana mitään haavereita. Kaikki näytti olevan kunnossa. Näpyttelin tekstiviestin tamman kasvattajalle ja ilmoitin kaiken olevan kunnossa. Jätin tamman karsinaan, johon se jäi tyytyväisenä syömään heiniä. Tallinovilla kuulin vaimean hirnahduksen. Käännyin katsomaan ja vaalean kellertävä pää kurkki karsinanoven yli. Oli se kyllä söpön näköinen ja niin ihastuttavan värinen. Tosiaan tallimme toinen voikko hevonen, tai oikeastaan ensimmäinen hevonen, sillä Inka oli virallisesti poni. Lähdin purkamaan trailerista juuri tätä toista voikkoa, joka oli ollut nuorelle puoliveriselle matkakaverina. Inka hörähti hiljaa, kun saavuin trailerin luokse. Tammat olivat tulleet hyvin toimeen, joten niistä tulisi varmasti tarhakavereita. Ensiksi puoliverinen saisi kyllä kotiutua muutaman päivän yksin tarhaillen.
"Oletko jo miettinyt uudelle hevoselle lempinimeä?"
Säpsähdin kun kuulin takaani mieheni äänen. En ollut kuullut hänen tuloansa. Inka sen sijaan oli ilahtunut, se tiesi että voisi saada sokeripalan.
"Fella. Niin, Fellaksi ajattelin sen ristiä. Felicia olisi myös ihan kiva sillainkin, mutta kuitenkin vähän liian pitkä."